Poiminta ohjelmistosta: Novalis kirjallisuuden ja filosofian rajalla

Luonnehdinta ”kaipuun sininen kukka” on jäänyt elämään romanttisen haikailun ja kaukokaipuun symbolina. Tämän symbolin esitteli saksalainen Friedrich von Hardenberg (1772-1801) romaanifragmentissaan Heinrich von Ofterdingen.

Friedrich von Hardenberg, joka tunnetaan paremmin nimellä Novalis, oli aikansa renessanssi-ihminen: runoilija, filosofi ja luonnontieteilijä. Osin juuri Novaliksen tuotantoon ja varhaiseen kuolemaan perustuu myytti romantiikasta irrationalismia korostavana ja yötä rakastavana haihatteluna.

Totunnainen käsitys romantiikasta on kuitenkin virheellinen. Jenan varhaisromantiikkaa – liikettä, johon Novaliskin kuului – on kuvailtu aikansa avantgardeliikkeeksi. Onpa jopa esitetty, että varhaisromantiikan aikana syntyivät ne käsitykset, joita me kutsumme moderneiksi.

Varhaisromantikot käsittivät elävänsä ylimenokautta; aikaa, jolloin ”välitöntä yhteyttä taivaaseen ei ole enää olemassa”. Aikakautensa sieluttomuuteen romantikot pyrkivät vastaamaan niin filosofian kuin runouden ja kirjallisuudenkin keinoin.

Tätä operaatiota Novalis kutsui romantisoimiseksi. ”Kun annan tavanomaiselle korkeamman merkityksen, totunnaiselle salaperäisen ulkoasun, tunnetulle tuntemattoman arvokkuuden, äärelliselle äärettömän näennäisyyden, silloin romantisoin sen”, hän kirjoitti.

Minkälainen operaatio ”romantisoiminen” on? Kuinka Novalis onnistui luovimaan runouden, filosofian ja luonnontieteen rajoilla? Minkälainen romaani on Heinrich von Ofterdingen? Miksi romaanin kääntämistä suomeksi piti odottaa yli 200 vuotta?

Novaliksen ajattelusta ja runoudesta sekä varhaisromantiikasta keskustelevat Heinrich von Ofterdingen -romaanin kääntänyt Suvi Nuotio sekä varhaisromantiikasta väitöskirjaa laativa kulttuurihistorioitsija Asko Nivala.

KESKUSTELU 13.30.

Advertisements